Siirry pääsisältöön

Tekstit

Puolen vuoden kuulumiset.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Viime kevät oli kaaosta kerrakseen. On ollut monen monta asiaa ja ylipäätään viimeinen vuosi koronan kanssa eläessä. Mennään kuukausittain eteenpäin. Tammikuu Aloitin uuden työn päiväkodissa. Minua jännitti kovasti, vaikka päiväkoti oli tuttu ennestään, kun olin suorittanut siellä ensimmäisen työharjoittelun. Työkaverit olivat mukavia ja oli tosi hyvä tiimi, jonka kanssa tehdä töitä. Kyllä täytyy sanoa, että tätä paikka jäin kovasti kaipaamaan. Ne aamut, kun sai lähteä töihin ja arjen askareisiin päivittäin. Rakastan myös tehdä tätä työtä, kun päivittäin sain pitää lähellä pieniä elämän ihmeitä. Laittaa heidät myös unille keskellä päivää, vaikka toki välillä oli villiäkin menoa nukkumahuoneen puolella. Kyllä pienetkin ihmiset sen taidon osaavat. Mutta silti rakastan heitä koko sydämestäni, en muuten uskoisi olevani tällä alalla. Helmikuu Työnteko jatkui edelleen, vaikka tammikuu ei alkanut ihan suunnitelmien mukaan. Monet pitivät lomaa ja mei
Uusimmat tekstit

Kuka minä olen?

Minä Nimi: Johanna Ikä: 32 siviilisääty: kihloissa sisarukset: neljä veljeä ja yksi sisko asumismuotoni: kerrostalossa koulutus: merkonomi ja osa tutkinto visuaalisesta markkinointiviestintä. tällä hetkellä opiskelen lastenohjaajaksi. olen työskennellyt: kaupanalalla, perheissä lastenhoitajana sekä päiväkodissa. mitä liikuntaa harrastan: kävelyä, pyöräilyä ja uimista. mitä muuta harrastan: lukemista, bloggaamista, valokuvausta, ruoanlaittamista, leivontaa, laulamista ja pianonsoittoa.  pohdin: syvällisiä ajatuksia ja mietteitä itsekseni. vihaan: myöhästelijöitä rakastan: kaikkea mistä nautin haaveilen eniten: että saisin olla terve. tarvitsen: Jumalaa, joka päivä. pelkään: hämähäkkejä kaipaan: omaa aikaa ihan itsekseen. kerään: nuorison jälkiä kotona :D Lempparit väri: violetti vuodenaika: kevät eläin: kissa lukeminen: rikosdekkarit elokuva: niitä on monia. musiikkilaji: rock. numero: 13 asia minussa: ulospäinsuunta

Kevät on täällä!

  Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Kevät on tullut niin sieluun, mieleen kuin sydämeenkin. On ihanaa, kun aurinko paistaa ja linnut laulavat. Kesää odotellessa ja päivät vain pitenevät ja valoistuvat yhä enemmän. Mistähän voisin aloittaa? On niin paljon sanottavaa… Perhe ja arki Minulle ja lapsille kuuluu hyvää. Olemme nauttineet toistemme seurasta ja ihan tavallisesta arjesta, kun lapset käyvät koulua, harrastavat ja minä olen ollut kotosalla. Alku vuodesta olin myös työelämässä, mutta terveydellisistä syistä, en ole saanut mahdollisuutta työskennellä. Päivä kerrallaan. Meidän arkemme on paljon rauhoittunut ja tullut tasapainoisemmaksi. On pitkästä aikaa sellainen olo, että kaikki on hyvin. Toki arjessa on myös omat haasteensa, mutta niistä selviää kyllä. Lapset ovat jo sen verran isoja, että heidän kanssaan voi keskustella asioista. Olen myös aikaisemmin kertonut, että meidän perheessämme on myös erityislapsi. Hänen kanssaan on omat arjen askareet ja haasteet, mutta niistäkin

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimeksi kirjoitin,

Vuosi 2020, lähenee loppuaan.

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Vuosi 2020. Mitä siitä voisi kirjoittaa? Vuosi lähenee siis loppuaan ja kohta on uusi vuosi ja uudet kujeet :D Niin kuin minulla on ollut tapana sanoa. Ensinnäkin haluan kiittää teitä jokaista rakasta lukijaa ja tukijaa, että olette jaksaneet seurata tänäkin vuonna tätä blogia. Olen saanut paljon voimaa siitä, kun olen saanut jakaa teille elämääni ja myös niitä ei niin kivoja asioita ja aiheita. Olen onnellinen siinä, missä olen nyt. Ilman teitä ja läheisiä ihmisiä, en olisi tässä, enkä seisoisi näin vahvana ihmisenä. Mutta se on totta, että tapahtui meidän elämässämme mitä tahansa, meitä ei ole luotu pelkäämään vaan voittamaan ne pelot. Kohti ääretöntä ja sen yli. Ja muistetaan hengittää välillä, että jaksetaan jatkaa matkaa eteenpäin. Vuosi 2020 alkoi aikamoisissa merkeissä. Ei ollut sisäisesti ihmisen hyvä olla, eikä varmaan ulkoisesti. Avioero tuli ja siitä selviytyminen kestää oman aikansa. Monesti sitä ollaan itselle armollisia ja Jumala ant

Kasvu alkaa uskon siemenestä.

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Minulla ja lapsillani syksy on ollut muutoksen aikaa. On ollut kaikenlaista vääntöä ja säätöä koulun, arjen, harrastusten, töiden parissa ja ihmissuhteissa. Olen saanut kokea uudelleen yhteyden Jeesukseen ja Jumalaan, siitä minulla on yhä syvempi merkitys elämässäni. Olen saanut kahlata mudassa, nousta sieltä ylös, niin että toinen auttaa. Olen saanut itkeä ja kokea ne monet itkut yksin, kun kukaan ei ole lohduttamassa. Olen saanut myös iloita ihanien rakkaiden ihmisten ympäröimänä tai yksin kotisohvalla, kun olen niin väsynyt, että nauru kohtaukset valtaa mieleni. Se on sitä oikeanlasta tutustumista itseensä ja nimenomaan yksin, kun kukaan ei ole vieressä jakamassa tai kokemassa kanssani niitä samoja tunteita. Olen saanut eheytyä rikkinäisistä ihmissuhteista ja olen saanut kokea olevani vapaa kaikista menneisyydenkin asioista. Niin kuin Mikko Harju siiteeraa laulussaan: ”Jos menneisyyden haamut seuraa aina mukana, opetellaan tanssiin niiden kaa”. M

Huono seura hyvät tavat turmelee.

 Heips rakkaat lukijat ja tukijat! Ihanaa taas jakaa teille jotakin suoraan sydämestä. Ajattelin teille kirjoittaa siitä, kuinka olen omassa elämässäni kokenut sen, että todellakin seura tekee kaltaisekseen. Viimeksi kirjoitin teille jonkin verran entisestä avioliitostani, joka päättyi lopulta eroon. Toki jokaisella ihmisellä on asiasta omat näkemykset ja monesti kuullaan se toisen ihmisen versio, toinen jää kuulematta ja sillä perusteella tulkitaan, millainen toinen ihminen on. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka usko on osa minua ja minun sekä lasteni elämää. Olin noin kymmenenvuotias tullessani uskoon ja minut kasvatettiin ikään kuin pumpulissa. Vanhempani kielsivät minulta lähes kaiken, sanomalla, että ei uskovaiset ihmiset tee niin. Muistan monesti, kun en uskaltanut sanoa kavereille, että en pääse johonkin, kun vanhempani eivät anna lupaa. Toisaalta olen siitä kiitollinen, että he varjelivat minua viimeiseen asti kaikelta pahalta, kunnes jossain vaiheessa tein kaikk